Vaisu ennätyskesä – ajatuksia kilpailukaudesta 2021
Viime vuonna olin neljä sekuntia hitaammasta ajasta ainakin neljäsataa kertaa onnellisempi. Tiesin silloin, että tuo tulos oli parasta, mitä kropastani sinä kesänä irtosi. En olisi pystynyt parempaan. Mielestäni tämä todistaa sen onnellisen tosiasian, että urheilu ei ole niin tuloskeskeistä, kuin miltä se vaikuttaa. Kyse on lopulta tunteista, kokemuksista, ja omista uskomuksista ja käsityksistä itsestään – itsetuntemuksesta.
Kauden 2020 kulisseissa
Kesäisin kirjoittaminen on lähes mahdotonta. Kilpailukausi on taideteos, jota ei tietenkään paljasteta ennen kuin se on valmis. Nyt se on valmis. Tragikoominen jännitysnäytelmä, ehkäpä kaikessa dramaattisuudessaan ja itsensä uudelleen löytämisessään jopa melodraama, joka päättyi jotakuinkin onnellisesti. Tervetuloa kierrokselle kauteni kulisseihin. Alku: Esitellään henkilöt, tapahtumapaikka ja tarinan keskeinen konflikti tai ristiriita. V****jen kevät 2020 ei kuulunut […]
Onko pakko juosta henkensä edestä?
Epäonnistumisten seuratessa toinen toistaan kesäkuussa 2019 itkin äidilleni, etten ole mitään ilman urheilua. Sanoin, etten haluaisi jatkaa tällaista itseni kiduttamista, mutta en voisi lopettaa, sillä mitä muutakaan olisin kuin urheilija? Tyttären, siskon, tyttöystävän, kaverin, ylioppilaan tai yliopisto-opiskelijan tittelit eivät tuntuneet mitenkään merkittäviltä tai innostavilta, eivätkä herättäneet minussa juurikaan ylpeyden tunteita. Olin tietenkin äärettömän onnellinen noista […]
Miten nousin ylös?
Hei, nyt alkaa olla korkea aika päivittää viime kesän ”kuoleman” jälkeiset kuulumiset. Viime postauksesta on vierähtänyt tovi jos toinenkin, sillä elämässä on ollut sen jakamista tärkeämpiä juttuja enemmän kuin tarpeeksi! Palataan ajassa puoli vuotta taaksepäin, hetkeen, kun kesä alkoi kääntyä syksyksi, ajatukset toiminnaksi. Viime kesän ylirasitus-mykoplasma-raudanpuutos-hulabaloo alkoi pikkuhiljaa olla selätetty ja katseet oli käännetty tulevaan […]