torstai 28. syyskuuta 2017

Uudestisyntynyt

Robin laulaa biisissään Me tehtiin tää: "Sivellin alas ja askel taaksepäin", mikä on musta todella nerokas ilmaisu. Taiteilijat tekee sen nähdäkseen koko kuvan ja rakentaakseen suunnitelmansa uudelleen mielessään. Sitä samaa me teemme ylimenokaudella.

Oli muuten ihanaa aikaa, ylimeno siis. Sai vaan olla, ei ollut pakko tehdä mitään. Ei tarvinnut miettiä urheilua, ei tarvinnut harjoitella. Oli aikaa tehdä toisia juttuja. Mutta herre gud on ihanaa olla takaisin treeneissä! Mulla on super hyvä fiilis. Kisakausi oli raskas ja stressaava, joten nautin treenilomasta ihan täysillä. Nollasin ajatukset urheilusta, rentouduin ja järjestin aikaa asioille, joista pidän, mutta joita en normaalisti ehdi tekemään. Koulukin tuntui helpolta, kun ei ollut niin väsy koko aikaa. Mulla on oikeastaan samanlainen olo kuin Ruotsi-ottelun paluumatkan jälkeen: kuin en olisi nukkunut koko yönä, ja sitten heräisin virkistäviltä "power-päikkäreiltä" kahdeksan tuntia myöhemmin. Fiilis on levännyt, virkeä ja valmis. Ruotsi-ottelu on esimerkkinä tosin siinä mielessä huono, että kahdeksan tunnin päikkäreiden jälkeen nukahdin helposti illalla yhdeksän tunnin yöuniin. Nyt musta ei olisi väsyttävästä ja raskaasta kesästä huolimatta lepäämään enää toista kolmea viikkoa - nyt mä olen valmis tekemään töitä!

Olen kuin eri ihminen. Oon saanut jostain hirveästi virtaa, motivaatiota ja intoa. Enkä pelkästään harjoittelua kohtaan, vaan ihan kaikkea. Kun kauden ensimmäinen kova treenini tiistaina sujui todella hyvin, ja pääsin vauhtikestävyyden jälkeen maistamaan happoa mäkivetojen muodossa, olin kuin uudelleensyntynyt. Rakastuin lajiini jälleen kerran, nautin tekemisestä enemmän kuin koskaan. Harjoittelusta ei ollut yhtä helppoa nauttia kesän aikana paineen alla, katse aina seuraavassa kilpailussa. Tuntuu niin mielettömältä päästä rauhassa tekemään sitä, mistä tykkää, työskentelemään tavoitteiden eteen ja näkemään kehitystä. Tiistaina, ensimmäisen kovan treenini päivänä, olin koko päivän aivan innoissani. Kiinnitin tavallista enemmän huomiota aterioihini ja ruokailurytmiin, valitsin harjoitusvaatteet valmiiksi sängylle, kävin ostamassa uudet lenkkarit ja koin once-in-a-lifetime -kokemuksen: olin viisi minuuttia etuajassa paikalla. Tuolta tuntuu olla innostunut.

Uuden harjoituskauden ensimmäinen päivä on kaiken alku. Sitä ennen on ehkä suunniteltu, mitä tulevana vuonna tavoitellaan, mitä tehdään eri tavalla kuin aiemmin, mikä pidetään samana. Kaikki näyttää valmentajan vihossa niin virheettömältä: valmentajahan kirjoittaa paperille eväät onnistumiseen. Se innostaa, se motivoi, sen eteen haluaa tehdä kaikkensa. Ja onneksi joka syksy kaikki alkaa alusta - tabula rasa. Kaikki ovat samalla viivalla; kaikkien täytyy alkaa alusta, palata perusasioihin ja harjoitella oikein. Vuosi on pitkä aika, ja mitä vaan voi tapahtua. Mä koen ajatuksen virkistävänä, sillä tuntuu hyvältä tietää, että menneellä kaudella ei ole enää mitään merkitystä. On enää tilanne, jossa olen nyt, ja tilanne, jossa haluan ensi kesänä olla. Siinä välissä ei juuri nyt ole mitään muuta kuin todella suuri mahdollisuus. Mahdollisuutensa voi missata, pilata tai käyttää väärin, mutta mitään näistä ei ole vielä tapahtunut: kaikki alkaa nyt. Keskittyminen täytyy suunnata joka päivä siihen, miten pystyy käyttämään mahdollisuutensa kaikkein parhaiten. Minä tiedän jo, miten saan siitä suurimman hyödyn itselleni, ja aion elää sen mukaisesti joka päivä siihen saakka, kun olen saavuttanut tavoitteeni.

Tuleva kausi tulee itkettämään, oksettamaan ja hapottamaan. Ihan varmasti jossain kohtaa sattuu, ja välillä kaikki harmittaa isolla V:llä. Vuosi tulee sisältämään ylämäkiä ja alamäkiä, esteitä ja haasteita. Kyllä me kaikki tiedetään, että se ei tule aina olemaan kivaa, se ei tule olemaan helppoa. Kenenkään on turha väittää niin. Koskaan ei voi etukäteen tietää, milloin seuraava sairastuminen tai loukkaantuminen on edessä: voi mennä viikko, voi mennä kuukausia. Koko ajan on tehtävä täysillä, sillä mahdollisuus siihen voidaan ottaa sulta pois minä hetkenä hyvänsä. Kuitenkin vaikeuksien jälkeen ihminen on aina vahvempi, halusi tai ei. Viime kaudella kerätty vahvuus auttaa tätä vuotta onnistumaan, eikä suinkaan toisin päin. Oon paljon vahvempi kuin viime vuonna samaan aikaan. Joten rakas maailma, mitä vaan sulla on annettavanasi, bring it on!

Tuntuu niin hiton hyvältä hengittää raikasta ilmaa, tuntea vauhti koko kropassa, kuulla askelten rytmi hiekkatiestä, nähdä maalin lähestyvän koko ajan. Hengästyä, hikoilla, väsyä. Rakastan sitä, miten maitohapot kutittavat reisiä ja pakaroita kovan vedon jälkeen. On parasta huomata, että kropallani onkin paljon enemmän annettavaa kuin olin kuvitellut. Fiilis hyvän treenin jälkeen on huikea: väsynyt, tyytyväinen ja entistä motivoituneempi. Urheilu on hauskempaa kuin muistin.

You know what my favorite part of the game is?

The opportunity to play.

Mike Singletary

Veera

Tukijat

elisafysio 2000 mirtelorinta-jouppirinta-jouppik-rauta murske

Blogiarkisto

elisassurinta-jouppik-rautajysio 2000mirtelomurske
Top